Jos, siis jos Tammenmäen Kotko-baarissa sattuisi joskus olemaan tarjolla pantittomia tölkkejä, olisi hyvä pohtia niille kierrätysratkaisu jo valmiiksi.
Tällaisen hyvin teoreettisen skenaariopohteen ääreltä löysin itseni taannoin. Syntyi kakkos-nelosen pätkistä väsätty versio CAN CRUSHER 2.0, joka pääsi käyttöönottotestauksen läpi puhtain paperein, mutta hajosi päreiksi ensimmäisessä tuotantokäytön aikaisessa polkaisussa.
Parin vuoden hauduttelun jälkeen, ja edellä kuvatun skenaarion mukaisen tilanteen realisoituessa, oli aika tonkia pajan nurkkia ja tehdä heavy metal -versio. Syntyi CAN CRUSHER 3.0 GT, jonka premier oli Marden 50v synttäreillä.
Vanhasta, jollekin messuille hommatusta tabletin jalustasta hahmottui jalustan aihio. Navetan vintillä olleesta rautaputkesta tein taannoin myös Kotko-baarin baaritiskin jalkapuun, nyt siitä tuli puristimen tölkin hahlo.
Ainoa ostettu osa oli tölkki spaymaalia ja kaksi mustekalaan hoitamaan palautusjousen virkaa.
Laitteen käyttö edellyttää valmistajalle myönnettävän täydellisen vastuunvapautuspaperin allekirjoitusta, sillä sekä ranne, nilkka että sormet ovat potentiaalisesti menetettävät ruumiinosat.
Puista protoversiota merkittävästi paremmin käyttöä kestänyt heavy metal -versio on vielä vuodenkin päästä lanseerauksesta aktiivikäytössä. Mikä merkittävää, alkaa puristeiden uusiokäytöllekin hahmottua käyttötarkoitus, joka kuitenkin edellyttää vielä paria puristeaihion tyhjennystä :-).
